Historian havinaa
Vanhan Käpylän VPK
Palokunnan toiminnan voidaan katsoa alkaneen jo vuonna 1909, jolloin Oulunkylän kunnan Kottbyn kylän huvilanomistajat perustivat palonsuojelukomppanian alueelle. Alkuvaiheen kalustoksi hankittiin yhteisostona käsiruisku, letkut, hevoset ja kärryt, jotka olivat aina huvilanomistajien turvana ja tulivat käyttöön palon uhatessa. Vapaaehtoiseksi palokunnaksi komppaniaa ryhdyttiin toden teolla muuttamaan 1915 alkaen. Palokunnan säännöt sekä rekisteröintihakemus Uudenmaan kuvernöörille lähetettiin yksimielisen aluekokouksen jälkeen alkuvuonna 1916. Palokunnan muodostumisen kuvernööri hyväksyi 8.5.1916.
Palokunta on alkuperäiseltä nimeltään Kotbyn vapaaehtoinen palokunta ry. Palokunnan nimi muuttui Vanhan-Käpylän vpk:si vuonna 1951. Lähinnä kyseessä oli nimen suomentaminen ja toimialueen täsmällisempi määrittäminen nimessä, koska kaupungin kasvamisen johdosta palokunta jäi vanhan Käpylän puolelle. Nimeen vaikutti osaltaan myös postialueuudistus, joka täsmensi alueen vanhaksi Käpyläksi Kottbyn asemasta. Nykyinen nimenkirjoitusmuoto, Vanhan Käpylän VPK, otettiin käyttöön vuonna 1991. Tuusulantie toimi ja toimii edelleenkin jakolinjana uuden ja vanhan Käpylän (nykyisen Metsälän) välillä. 80-luvulla palokunnan nimeä oltiin jo muuttamassa Metsälän VPK:si, mutta hankkeesta luovuttiin tunnesyistä.
30-luvulla palokunnalla on ollut Suursuolla ja Maunulassa erilliset komppaniat, joiden henkilöstövahvuus on ollut yhteensä n. 70 henkeä. Kalustona heillä oli käytössä emopalokunnan kalustoa, joka sopimuksien mukaan oli yhteisomistuksessa niiltä osin, kun ne komppanioiden perustamisen jälkeen hankittiin. Komppaniat sulautuivat ennen sotia Kottbyn emopalokuntaan.
Nykyinen asemarakennuksemme sijaitsee kymmenien metrien tarkkuudella samalla tontilla, joka on ollut alun perin Alex Lönngrenin palokunnalle lahjoittama ja jolla alkuperäiset kalustovajatkin ovat sijainneet. Lönngren oli vanhan kansan mies eikä ikinä ollut tehnyt lahjoituksestaan mitään kirjallista dokumenttia palokunnalle, koska hänen mielestään miehen sanaan piti voida luottaa. Palokunta oli tiedustellut Lönngreniltä asiaa useasti, että josko voitaisiin sittenkin paperia asiasta tehdä, mutta Lönngren piti kantansa. Alex Lönngrenin perikunta myi hänen omistamansa tontit Helsingin kaupungille hänen kuoltuaan. Vuosien varrella palokunnan tontilla sijainneella tanssilavalla järjestettiin useat tanssit palokunnan toiminnan rahoittamiseksi. Alkuperäinen tanssilava on sijainnut suunnilleen nykyisen urheilukentän kohdalla. Tuotoilla tähdättiin aina uuden palokaluston hankintaan. Nykypäivänäkin palokunnan järjestämien tapahtumien tuotto käytetään palokuntatoiminnasta syntyvien kulujen kattamiseen. Palokunnassa on ollut aikanaan sanonta, jonka mukaan ”muutama auto on kuntaan tanssittu”. Vielä 90-luvulle tultaessa tontilla sijaitsi tanssilavan eräs alkuperäisiä huomattavasti pienempi versio. Tanssilavan vaikutuksesta aluetta ryhdyttiinkin kutsumaan ”Lemmenlaaksoksi” 20-luvulla. Palokunnan henkilöstöresurssien jatkuvuuskin tuli turvattua tanssilavan ympäristössä, joten hyödyt lavasta olivat moninaiset.
Palokunnan ensimmäinen kalustovaja sijaitsi nykyisen asemallemme johtavan kevyenliikenteen väylän kohdalla Krämertintien linjauksen kohdilla. 1960-luvun alussa palokunta sai kuitenkin ilouutisia ja rahoituksen uudelle nykyaikaiselle asemalle. Ilmoitus rahoituksesta ja ehtona ollut tiukka aikataulu aiheutti palokunnalle kiirettä rakentamisen toteutukseen. Täysin omia piirustuksia ja pohdintoja ei ehditty tekemään ja suunnittelun pohjana käytettiin Haagan VPK:n aseman piirustuksia, jotka käännettiin peilikuvaksi. Suurien talkooponnistusten saattelemana asema valmistui 1962. Asema remontoitiin 80-luvulla ja se palveli aina purkamiseensa, vuoden 2011 vuoden huhtikuuhun asti, jolloin nykyistä asemaa ryhdyttiin rakentamaan.
Nykyinen asema on järjestyksessään kolmas oma toimitilamme. Aseman suunnittelu alkoi vuonna 2009. Vuonna 2010 Palosuojelurahasto myönsi sille 40% avustuksen ja Helsingin kaupunki lainan. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Pet Michael, jolla on aikaisempaakin kokemusta pelastustoimeen liittyvien rakennusten suunnittelusta (mm. Medi-Helin Vantaan tukikohta). Rakentaminen alkoi toukokuussa 2011. Rakennustöistä iso osa tehtiin palokunnan oman väen talkootyönä ja oli valtava voimanponnistus. Operatiivinen toiminta oli rakentamisen ajan evakossa Pakinkylän VPK:n tiloissa. Uutuuttaan kiiltävä, ajanmukainen asemamme otettiin operatiiviseen käyttöön 29.9.2012 kello 18:00 toimintayksiköiden siirryttyä sinne Pakinkylästä.
Käpylän VPK toimi aikaisemmin Käpylän puolella ja on sittemmin lakkautettu. Käpylän VPK:lla on ollut oma orkesterinsa, joka on tehnyt soittokeikkoja Kottbynkin puolelle 1920-luvulla. Palokuntien yhteistyö 20-luvulla oli ollut tiivistä, mutta vaikka nimet ovat lähellä toisiaan, niin kyseessä ei ole sama palokunta. Käpylän VPK:n talo, nk. Vuoritalo, sijaitsi Nyyrikintien mäellä ja oli Museoviraston suojelukohde. Vuoritalo vaurioitui pahoin lokakuussa 2012 sattuneessa tulipalossa. Sinänsä ironista tässä ko. tulipalossa oli se, että se oli yksi ensimmäisiä isoja hälytystehtäviämme, joka hoidettiin uudelta asemaltamme. Vuosien saatossa palokunnallemme on ehdoteltu siirtymistä Käpylän puolelle rataa. Vaihtoehtoa on välillä tutkittukin 50-60 -luvuilla ja kertaalleen vielä 1990- luvun puolivälin jälkeen, Vuoritalon ainutlaatuisuuden houkuttelevuuden johdosta. Silloisissa selvityksissä tuli kuitenkin ilmi rakennuksen sopimattomuus senaikaiselle kalustolle, saati sitten tulevaisuutta ajatellen. Tallit kun on mitoitettu hevosille ja niiden kärryille. Palokunta ja alueen ”huvilanomistajat” halusivat myös pitää kiinni perinteistä ja naapurikuntaan kun ei helposti muutettu muutoinkaan, niin palokunta jäi Vanhan Käpylän puolelle, perinnettään kunnioittaen. Siten palokunnan vierailut Vuoritaloon ovat rajoittuneet sammutustehtäviin tuhopolttajien iskettyä vuosien varrella tyhjillään olevaan Vuoritaloon.
Palokuntamme historiasta jotain tietäviä pyydämme ystävällisesti ottamaan yhteyttä, jotta saisimme historian tallennettua. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat kuvamateriaali sekä palokunnan omat kunniamerkit. Kaipauksessa on myös materiaalia sodanjälkeisestä ajanjaksosta näihin päiviin asti. Yhteydenotot sähköpostitse tai puhelimitse 0400 600 255/Marko Lilja.
